Pirkko Valtanen , poliitikko
Etusivu
Olen...
Kirjoitukset
Kuvat
Kalenteri
Lähde mukaan!
Pirkon matkaan 2017

Hyvät ystävät ja toverit

Nyt vappuna 2014 katsoisi mielellään tulevaisuuteen, joka on valoisa. Mutta näkymät eivät ole kovin rohkaisevia.

Maan hallitus teki kehysriihessään päätöksiä, jotka kirpaisevat meitä jokaista – toisia vähän enemmän kuin toisia, mutta jokainen sai osansa. Hallituksen ratkaisua on jokainen etujärjestö moittinut. SAK.n hallitus teki päätöksen että työttömyyspäivärahan leikkaaminen ja arkipyhien siirto ei sovi. Sen kaikki ymmärtävät, että suu on pantava säkkiä myöten, mutta oliko ihan pakko rokottaa kaikkein heikoimmilta. Jos raha ei riitä, niin se ei riitä. Jostain on saatava lisätuloja ja jostain on supistettava. Olisiko ollut kuitenkin syytä miettiä jokin muu kuin edellä mainitsemani kohteet?

Aika tulee näyttämään sen, mikä vaikutus hallituksen linjauksilla työllisyyteen ja talouskasvuun on sen jälkeen, kun nyt tehdyt päätökset konkretisoituvat ja muuttuvat lakipykäliksi. Talouden kääntyminen nousuun on antanut odottaa itseään. Eivätkä Ukrainan tapahtumat ja Venäjän toimet ole tuoneet lisävaloa Suomen talouden odotukseen. Pikemminkin päinvastoin.

Moni liikepankeilta palkkansa saava talousasiantuntija näyttää löytäneen taloustaantumaan perinteisen syyllisen: työläisen liian turvattu asema ja liittojen sopima palkkataso. Näille sanon, että haluatteko te todella sitä, että jokainen työntekijä jokaisessa pienessä ja suuressa yrityksessä todella viime kädessä itse sopisi työnantajan kanssa työehdoistaan. Ei siis mitään realismia.

Saattaisivat sen jälkeen kansainväliset luottoluokittajat miettiä uudemman kerran sitä, kuinka vakaita ja ennustettavia Suomen talouden näkymät ovat.

Suomalaisissa yrityksissä on viime aikoina kiinnitetty erityistä huomiota tehostamiseen ja rationalisointiin. Tänä vuonna neljännes kaikista investoinneista on kohdistunut niihin. Suomeksi tämä on tarkoittanut työpaikkojen vähentämistä. Tätäkin suuntausta elinkeinoelämä selittää liian korkeilla palkoilla. Tuotantoon ei ole investoitu, paitsi nyt viime viikolla tehty päätös Äänekosken paperitehtaan rakentamisesta, onnea Keski-Suomelle. Se päätös tuli tarpeeseen. 2500 uutta työpaikkaa on kova sana. Jospa investoinneista tulee muoti-ilmiö niin kuin usein käy YT-neuvottelujen aloittamisessakin.

Ei työläinenkään tehostamista ja rationalisointia vastusta silloin, kun se merkitsee työmenetelmien ja tuotantotapojen kehittämistä. Tässä ajattelussa lopputuloksena on kilpailukykyisempi yritys, jolla on lisää asiakkaita ja mahdollisuus palkata uusia työntekijöitä.

Ystävät ja toverit

Kotimainen kapitalisti, jos sellaista sanaa vielä saa käyttää, ei näy tuntevan isänmaata. Se, että yksi pankkiiri muuttaa kirjansa länsinaapuriin, on kuvaavaa. Minua hänen muuttonsa ei hetkauta. Enemmän minua huolestuttaa se, että suomalaiset kapitalistit myyvät suomalaisia yrityksiä ulkomaille.

Vielä on mahdotonta sanoa, mitä seuraamuksia Rautaruukin myymisestä ruotsalaisille on. Terästeollisuudessa on käynnissä rakennemuutos muuallakin maailmassa. Tuotannossa on ylikapasiteettia. Rautaruukin ja SSAB:n yhteistä tulevaisuutta on Metalliliiton tutkija arvioinut niin, että tuotannon sijoittelussa ratkaisevat kylmät taloudelliset tosiasiat, ei sijaintimaa. Ruotsalaiset eivät tämän arvion mukaan harjoita aluepolitiikkaa, vaan ovat teollisuuden rahamiehiä.

Meillä täällä Raahessa Rautaruukin tulevaisuus koskettaa lähes jokaista perhettä. Raahe on elänyt ja elää edelleenkin Ruukin varjossa. Yrityksen työntekijät ovat omalta osaltaan tehneet paljon sen eteen, että yhtiö ja tehdas ovat iskukykyisiä.

Rautaruukin tapahtumat muistuttavat meitä siitä, että tarvitsemme vientiteollisuutta, jolla rakennamme ja ylläpidämme hyvinvointiyhteiskuntaamme. Jos me itse tärvelemme vientiteollisuuden toimintaedellytykset, niin joudumme jatkuvasti suurempien leikkauslistojen äärelle. Toivokaamme hartaasti että nyt Raahen tehtaalle tehdyt investointipäätökset vakauttavat tulevaisuutta ja luovat uusia työpaikkoja.

Teollisuuden ja työllisyyden asia on keskeisesti esillä myös ammattiyhdistysliikkeen yhteisessä EU-vaalikampanjassa ja vaaliteemoissa niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Alkavalla ohjelmakaudella käsitellään paljon työelämän asioita. Se, joka väittää, ettei EU.sta ole koskaan mitään hyvää tullut, niin on se ainakin, ettei tarvitse sairaana lomaansa viettää. Toukokuun lopun vaaleissa haluamme saada palkansaajan äänen kuuluviin. Edellisissä vaaleissa vain 40 prosenttia suomalaisista äänesti. Nyt luvun on kaksinkertaistuttava. Duunarille ääni on itselle annettu ääni.

Ystävät ja toverit

Työvuosien jälkeen jäämme eläkkeelle. Jos emme ole aivan tasavertaisia työssä olomme aikana, niin emme ole tasavertaisia myöskään eläkkeelle jäämisessä. Raskas työ jouduttaa ihmisen eläkkeelle siirtymistä. Keho ja mieli eivät välttämättä jaksa sinne asti, mihin lainsäätäjä ja ihminen itsekin kenties haluaisivat.

Tämän vuoden syksyllä pitäisi työmarkkinajärjestöjen saada aikaiseksi esitys työurien pidentämisestä ja eläkejärjestelmän kehittämisestä. Lähtöasetelmat ovat olleet kovin kaukana toisistaan. Työnantajat ovat esittäneet yksioikoisena keinona sitä, että ihmisten tulisi lain mukaan siirtyä eläkkeelle vanhempina kuin nykyisin. Työntekijäjärjestöt puolestaan lähtevät siitä, että ensisijaisesti pitää löytää keinoja siihen, että ihmiset jaksavat työssä nykyistä pidempään. Meillähän on jo joustava eläkkeelle siirtyminen mahdollista, kukin kuntonsa ja halunsa mukaan, mutta realismia on se että yhä harvempi saa olla töissä eläkeikään saakka. Työn vähentyessä usein se lähellä eläköitymistä oleva saa lähteä, mutta johtajat ilmoittavat kuka milloinkin jäävänsä eläkkeelle noin kuusikymppisenä. Teot ja puheet eivät useinkaan kohtaa.

On syytä muistaa, että työssä jaksamiseen vaikuttavat eniten olot työpaikalla. Jos ne ovat retuperällä, niin on turha haikailla pitempiä työuria. Töissä jaksetaan ja viihdytään pitempään, jos työolot ja työmenetelmät ovat kunnossa.

Metalliteollisuudessa tähän on tartuttu tosissaan. Työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteisestä Hyvä työ–Pidempi työura -hankkeesta on saatu hyviä kokemuksia. Hankkeessa ei ole kyse mistään sen kummemmasta kuin sen oivaltamisesta, että näitä asioita pitää tarkastella yhteistyössä työpaikalla ja hakea yhteisiä ratkaisuja. Käytännössä toimenpiteet ovat olleet esimerkiksi henkilökohtaisia työaikajärjestelyjä ja ikääntyneiden ihmisten työtehtävien ja työolojen räätälöintiä.

Eläkeuudistus varmasti tulee. Mutta toivottavasti sen sisällössä ei unohdu työpaikkojen arki. Ja johtajat näyttävät esimerkkiä etteivät itse lähde eläkkeelle ennen yleistä eläkeikää. Mutta ihan ensiksi pitää olla se työ josta voi haikailla eläkkeelle. Ilman työtä ei ole hyvinvointia, se lienee totuus tässä kaikessa. Työ on myös parasta sosiaaliturvaa.

Ystävät ja toverit

Toivotan hyvää ja riemullista vappua kaikille. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.

Yhteystiedot:

Pirkko Valtanen
p.valtanen.valtanen (at) luukku.com
+358 403053233