Pirkko Valtanen , poliitikko
Etusivu
Olen...
Kirjoitukset
Kuvat
Kalenteri
Lähde mukaan!
Pirkon matkaan 2017

Arvoisat vapun juhlijat

On ilo päästä puhumaan vappujuhlaanne täällä Revonlahdella. Nyt näyttää kelikin hieman paremmalta kun viime vuonna, jolloin vapunpäivälle sattui ennennäkemätön räntäkuuro. Vapulla on edelleen paikkansa suomalaisten juhlapyhien joukossa. Pitkä perinne kevään aloittavasta juhlasta on arvokas ja jopa riehakaskin. Vapusta alkaa kesä tai ainakin sen odotus. Vapun suosio näkyy edelleen toreilla ja kaduilla ja tokihan työväenperinne muuttaa muotoaan, niin kuuluu ollakin. Ajat muuttuvat ja meidän tulee muuttua sen mukana. Vapun osalta on todettava, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arkkitehti, sosialidemokraattinen liike on eri aikoina ollut mukana jalostamassa vappuperinnettä koko kansan juhlaksi. On ilo todeta kansanperinteen jatkumon olevan voimissaan. Työväenyhdistykset ovat ottaneet vappujuhlat taas omakseen. Ilolla tervehdin Siikajoen Taiston vappujuhlaa, juhlastanne huokuu aito työväenhenkinen vappu.

Seuraavaksi kerron muutamista vireillä olevista asioista työmarkkinapuolella. Siellä sattuu ja tapahtuu. EK on ärhäköitynyt erityisesti arkipyhien ja työehtosopimus shoppailun rintamilla. Arkipyhät on otettu oikein maalitauluksi, sillä varjolla että päästäisiin eroon arkipyhistä, ne kun haittaavat vuorineuvosten viikkorytmiä.

Kuulostaa siltä kuin olisi varsinainen rytmihäiriötila menossa, kun Suomen kilpailukyvyn syyllinen on aina se duunari ja sen arkipyhät. Työväenliike ei ole tähän lepoleikkuriin lähtenyt. SAK.n hallitus teki yksi mielisen päätöksen että meille se ei sovi. Ei kerta kaikkiaan käy. Tueksemme olemme saaneet kirkon piispat. Kaikki ei ole myytävissä ja palkansaaja on lepopäivänsä ansainnut. Erityisesti liittojen neuvottelemat, herrojen mielestä liian korkeat palkkatasot ovat kaiken pahan alku ja juuri. Johtajien ylisuuret bonukset eivät tuota minkäänlaista omantunnon tuskaa, ne ohitetaan olankohautuksella. Tässä on lyhyet vapputerveiset päivä päivältä yhä ahneemmiksi käyville talouseliitin edustajille.

Viimevuosien aikana monet oikeistovirtaukset ovat saaneet merkittävästi lisää voimaa ja yleistä hyväksyntää. Eläkeiän leikkaaminen, poskettomat bonusjärjestelyt, sairaslomalaisten työehtojen heikennykset, saksalaisen matalapalkkatyömallin ihannointi ja monet muut tavallisen duunarin arkeen haitallisesti vaikuttavat asiat, ovat olleet lehtien pääkirjoituksissa sekä yhden jos toisen oikeaksi todistelijan suulla. Saksalainen matalapalkkamalli on johtanut siinä maassa siihen että siellä on 5 miljoonaa kansalaista jotka tekevät niin matalalla palkalla töitä ettei sillä tule toimeen. Tätäkö meillekin pitäisi saada? Siis tavoiteltaisiin systemaattista köyhyyden lisäämistä. Se on helppo sanoa noin jos on miljoonat tilillä. Systemaattista hyvinvointiyhteiskunnan romuttamista, sanon minä. Minä en ainakaan näe että köyhyyttä tulisi lisätä, päinvastoin.

Tämän ajan uusi muoti-ilmiö, työehtosopimus shoppailu, on vaarallinen tie. Se tarkoittaa sitä että työnantaja päättää yksipuolisesti siirtyä jonkun toisen lähellä toimialaansa olevaa työehtosopimuksen soveltamiseen. Aina tämä on tarkoittanut sitä että duunarin työehdot heikkenevät, kuten palkat, ylityökorvaukset, sosiaaliset asiat kuten sairauslomat jne. Välillä tuntuu, ettei ole enää mitään rotia työelämän perusasioissa.

Eikä taannoin istuttu kehysriihikään säästänyt meitä heikennyssuunnitelmilta. Toivottavasti ne jäävätkin suunnitteluasteelle. Työttömyysturvan leikkaaminen ja muihin sosiaalisiin etuuksiin kajoaminen antaa huonoa viestiä heikompiosaisten huomioimisesta. Työttömyysturvan leikkaamisessa on erityisesti kaiku että lyödään lyötyä. Eivät ihmiset ole työttöminä laiskuuttaan. Työttömyys on aina kriisitilanne, josta on pyrkimys pois mahdollisimman pian. Ei auta asiaa se että heikennetään toimeentuloa entisestään. Olisi varmaan löytynyt muitakin säästökohteita, olkoonkin niin että lapsilisien leikkauksella vältettiin korkotason nousu. Tästä säästökohteesta ei hyvää seuraa.

Tulevan syksyn kuumin peruna on eläkeuudistus. Välttämättä sitä ei olisi tarvetta uudistaa, koska meillä on jo nyt joustava eläkkeelle siirtymisen mahdollisuus olemassa. Paremminkin pitäisi puhua eläköitymisiästä ja sekin on tässä keskustelun aikana jo noussut. Työssä jaksaa paremmin ja pidempään jos työpaikalla on asiat reilassa. Kannustamalla jatkamaan jollain porkkanalla olisi varmaan myönteisempi vaikutus. Eläkeikäkeskustelussakaan ei teot ja puheet kohtaa toisiaan. Siinä missä duunarin tulisi työssäoloaan jatkaa siinä johtajat eläköityvät yhä aikaisemmin. Meillä ei ole

olemassakaan yleistä 60 vuoden eläköitymisikää, mutta yllättävän moni johtavassa asemassa oleva hyppää oravan pyörästä eläkepäiviä viettämään. Pitäisi elää niin kuin opettaa – sanoo vanha sanonta.

Esimerkkiä tulisi näyttää, sillä taatusti paperin pyörittäjän työ on fyysisesti kevyempää kuin esimerkiksi metallimiehen tai – naisen. Ja ensin pitää olla se työ josta voi eläkkeelle mieliä. Se, että ainoastaan nostetaan eläköitymisikää, ei tuo muuta kuin väliinputoajia. Usein tahtoo olla että kun työpaikalla vähennetään väkeä, niin vanhimmasta päästä laitetaan kilometritehtaalle. Työnantajapuolen leikkauslistalla on myös lisäpäiväoikeus, eli tietyn ikäisenä saa työttömyyspäivärahaa eläkeikään saakka, kun todellisuutta on se että lähellä 60 ikävuotta on työllistyminen lähes ihmeen tasolla. Miten tämän käy jos eläkeikää nostetaan.

Hyvä vappuväki. Näissä edellä mainitsemissani asioissa meillä riittää työsarkaa, mutta nyt on vapun ja juhlan aika. Muistetaanhan äänestää EU-vaaleissa, sillä tulevan ohjelmakauden yksi suurimmista asioista on työelämän asiat. Demarille annettu ääni on itselle annettu ääni. Toivotan oikein mukavaa vappua ja aurinkoista kevään jatkoa kaikille. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.

Yhteystiedot:

Pirkko Valtanen
p.valtanen.valtanen (at) luukku.com
+358 403053233